22.12.2017

Vuosi on vaihtumassa

Vuotta on enää yhdeksän päivää jäljellä. Joten, kuten kukaan geneerinen bloggaaja, kertaan tässä postauksessa menneen ja tulevan vuoden tavoitteet.

Vuosi 2017


Tälle vuodelle minulla ei ollut mitään tavoitteita ennen Rudia. Alun peri nhän tarkoituksena oli odottaa, ennen kuin otan pennun (jolloin se tulisi minulle näin joulukuun aikana). Selaillessani kuitenkin Facebookin palstoja, vastaan tuli kuva vastasyntyneistä whippetin pennuista ja tietysti se nosti mielenkiintoni! Vilkaisin ihan vain nähdäkseni, minkälaisista vanhemmista pentue oli, sillä enn halunnut jättää tilaisuutta välistä, jos se olisikin "se oikea" - ja niinhän se oli!
Eli maaliskuusta 2017 lähdin miettimään tavoitteita pentuni kanssa ja niitä sitten vain putkahti mieleen vuoden kuluessa:

1. Sosiaalistaminen DONE
Tämä oli minulle ensimmäinen, melkeinpä tärkein tavoite, johon halusin käyttää aikaa. Ja sitä teinkin. Käytiin eri tapahtumissa, kauppakeskuksessa, agilitykentällä ja -hallilla, tutustuttiin eri tilanteisiin, ääniin ja pintoihin.. muta lopulta tutustuttiin eniten toisiin koiriin. Sen takia Rudi rakastaakin jokaista koiraa jonka kohtaa ja kaikkien kanssa tullaan hyvin toimeen. Ihmisiinkin Rudi tottui hyvin vaikkei ikinä oppinut ihmisiä rakastamaan. R pitää kitenkin ihmisten katselemisesta ja antaa kenen tahansa silittää ja käsitellä, mihin olen tyytyväinen.

2. Kokeilla halua vieheelle HALF DONE
Kun puoliksi ratalinjaisen vinttikoiran omistan, on rataharrastus tietysti vahvana mielessä, vaikken ole sille vieläkään syttynyt. Tutustutin Rudia kesällä kuitenkin paljon riepuun, jonka perässä se juoksi mielellään. Kerran käytiin myös kokeilemassa käsiviehettä. Tätä Rudi vähän ihmetteli alkuun, mutta kiinnostus oli vahva ja kolmesta yrityksestä viimeisellä se ei enää harkinnut, vaan ryntäsi suoraan vieheen perään! Tätä tuli siis tehtyä, muttei niin paljon, mitä olin toivonut.

3. Aloittaa luomaan agilityn pohjia DONE
Tätä odotin tältä vuodelta oikeastaan eniten. Agility on se laji, joka minua on aina kiinnostanut paljon ja jota olen halunnut whippettini kanssa puuhata. Rudin kanssa me ollaan tänä vuonna saatu siltä ohen paljon aikaan: putkille on syntynyt tosi kiva imu, irtoamiset ovat parempia mitä toivoin ja erityisenä asiana on e, että Rudi todella kuuntelee ohjaustani! Ei ole tullut tilanteita, joissa Rudi "ryöstää" esteelle tarjotakseen sitä, vaan tietää, että on hauskaa mennä sinne minne minä ohjaan ja siitä saa palkkaa.

4. Käydä virallisissa näyttelyissä DONE
Itse olen kiinnostunut whippetistä rotuna erittäin paljon. Olen rakastanut sitä lapsesta saakka (kuten muutakin 10-ryhmää) joten rotumääritelmän selaaminen kuuluu tietysti asiaan. Olen kuitenin sitä tyyppiä, että opin harvoin vain lukemalla. Tämän takia halusin pyörähtää muutamissa näyttelyissä tutustumassa rodun tilanteeseen ja tasoon maassamme sekä siihen, palkitaanko aina vain niitä näyttävimpiä koiria, mikä tuntuu olevan ennakkoluulona. Yllätyin positiivisesti, kuinka jokaisessa näyttelyissä näkyi tuomarin oma silmä! Vaikka selvästi laadukkaat koirat erottuivat, myös erilaiset mutta rakenteeltaan korrektit koirat (kuten uskon Rudin olevan) pistivät joidenkin tuomarien silmään positiivisesti. Rudin virallisten näyttelyiden huipennus oli erityisesti SA, jonka se nappasi Tampereen kansainvälisestä koiranäyttelystä.

syyskuu, Rudin eka sijoitus (epävirallisessa) näyttelyssä!


5. Tutustua harrastajiin
Viimeinen, muttei vähäisin päätavoite vuodelle 2017 oli tutustua koiraharrastajiin. Oli kyse niin whippetin kuin minkään muun rodun edustajan omistajasta, halusin tutustua uusiin ihmisiin ja samalla tietysti oppia heidän näkökulmiaan harrastuksen kulmakiviin ja kysymyksiin. Tätä myös sain tehtyä. Pääsin tutustumaan niin moneen ihanaan ihmiseen tämän vuoden aikana! ♥ Se on ollut ehdottomasti yksi vuoden tärkeimmistä asioista minulle.

Vuosi 2017 sujui siis tavoitteiden suorittamisen osalta oikein loistavasti! En päässyt viemään Rudia vieheelle niin paljon kuin olisin itse toivonut, mutta muuten tämä vuosi on ollut oikein loistava. Ensi vuodelle minulla onkin paljon niin enemmän kui vähemmänkin tärkeitä tavoitteita. Joitain avaan hieman enemmän, mutta suurimpaa osaa en koe tarvittavaksi avata.

Vuosi 2018


- viralliset luustokuvaukset (lonkat+kyynärät+selkä) ja muut tutkimukset (polvet+sydän+silmät)
- virallinen mittaus (SVKL noin vuoden iässä, SAGI noin 18kk iässä)

- agilityssa eteenpäin
Tässä meillä on paljon tavoitteita. Tärkeimpänä meillä on saada yhteistyö pysymään hyvänä ja kehittymään tasaiseen tahtiin. Alkukeväästä haen myös muutamaan agilityseuraan. Yleisesti ottaen tiedossa on paljon koulutuksia, epiksiä ja ehkä jopa virallistenkin kisojen korkkaus vuoden lopussa ellei sen suurempia kompastuskiviä tule vastaan.

- kilpailukirja radalle
Harvat lukijoistani varmaan tuntevat vinttikoirakilpailuiden maailmaa, joten tätä pitänee avata. Jos haluaa kilpailla rata- tai maastokisoissa, tarvitsee sinne kilpailukirjan. Tämän saaminen vaatii soolokoejuoksun sekä kaksi hyväksyttyä ryhmäkoejuoksua (sekä virallisen SVKL mittatuloksen). Näillä varmistetaan, että koira on viehevarma ja on turvallista päästää se kisaamaan virallisesti.
Tälle vuodelle meillä on siis tavoitteena saada Rudista vahva juoksija, joka voisi mahdollisesti kilpaillakin tulevilla kausilla.

- TOKO ALO-luokan korkkaus
Meidän sivuharrastuksellekin pitää antaa luonnollisesti aikaa! Tarkoituksena olisi päästä vuoden lopussa kokeilemaan kisaamista joko möllikisoissa tai sitten ihan virallisissa. Tämä on vähän epävarma siinä mielessä että kuinka paljon aikaa meillä on treenaamiselle.

- suuntana ulkomaat!
Lähdetään ulkomaille! Olipa se reissu Viroon, Saksaan, Italiaan... Kuitenkin haluaisin käydä viemässä Rudin kansainvälisille vesille. Haluaisin mielelläni tutustua toisen maan koirakulttuuriin ja päästä kokemaan uusia tuulia Rudin kanssa.


Siinä olikin jo paljon tavoitteita niin edelliseltä vuodelta kuin mitä olen varannut tulevalle. Tavoitteita saattaa kuitenkin tulla enemmän miten vuosi etenee, mutta näitä katsellen mennään ensi vuoteen!
Samalla toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!



29.11.2017

Junnukehän korkkaus

Lähdettiin sitten marraskuisena perjantaina kohti Tamperetta. Niin miksi? Näyttelyiden perässä tietenkin!

c. Emma K


Täytyy sanoa että tämä matka jännitti. Koko junamatkan mietin vain, mitä tuomarit tulisivat sanomaan Rudista ja entä jos se ei olekaan niin rodunmukainen. Näyttelykoiraa en Rudista ole ikinä hakenut, mutta kyllä se EH on sellainen, mitä alemmaksi en halua mennä. Tuota EH:ta minä toivoinkin tälle keskeneräiselle junnulle.
Yövyin viikonlopun Emmalla. Rudi tottui helposti uuteen paikkaan, vaikka äkäinen Sauli-herra vähän jännitti. Alman (ylhäällä kuvassa) kanssa Rudi tuli kuitenkin tosi hyvin toimeen ja ne riehuivat keskenään paljon.


Tuo riehuminen kostautui, nimittäin huomasin jo aamulla että Rudi oli hieman väsynyt. Perillä näyttelypaikalla pentu viihtyikin lähinnä häkissään muutamia pissalenkkejä lukuunottamatta.
Kaverini piti esittää Rudi, mutta se oli niin väsynyt (ja murkkuiälläkin osaa asiaan..) ettei se suostunut liikkumaan kunnolla kehässä. Nappasin siitä sitten Rudin yksilöarvosteluun ja esitin itse.
Lauantain tuomari, Annette Bystrup oli mukavanoloinen nainen. Arvostelu saneltiin jo pöydällä niin kuulin hyvin mistä sai miinusta. Tämä tuomari ei taitanut pitää Rudin ylikorkeudesta, sillä se oli keskeneräisyyden ainoa asia mistä saatiin miinusta. Tai sitten odotti vielä valmiimpaa 9kk ikäiseltä.
Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan:

"9 months. Masculine. Well bodied and angulated. Sweet temperament, long and clean head with correct slide stop. Well shaped rose ears. Strong muzzle. Scissor bite. A front push forward. Well balanced and angulated hind quarters. Nice neck and topline. He is a bit too high. Nice short coat. Moves with well carried tail. Still a bit unmature but suitable for his age. Nice drive from behind."

Tällä arvostelulla saatiin siis se EH mitä tultiinkin hakemaan. Kyllä tuo on ihan koiran näköinen ja perusteltava.

Seuraavana päivänä Rudi olikin vähän reippaampi. Kunnon levon jälkeen Rudi olikin innokas! Aamulenkillä juoksi jo tyytyväisenä vapaana ottaen pieniä spurtteja.
Näyttelyissä asetin häkin ja annoin Rudin taas mennä heti lepäilemään. Siinä se sitten oli kunnes kutsuttiin junnu-urokset kehään. Tuomarina oli Nick Bryce-Smith. Liika energia kostautui kuitenkin hieman, sillä Rudi ei malttanut yhtään. Se ei oikein halunnut seistä vaan rohmusi namille. Liikekin oli alkuun vähän hätäistä ja pentu yritti hypellä.
Yksilökehäkin oli hieman hätäinen mutta pöydällä Rudi seisoi oikein mallikkaasti. Liikkessäkin esiintyi hyppelyä, mutta tuomari antoi esittää pätkän liikettä uusiksi että saatiin parempi pätkä. Tässä tapauksessa en kuullut arvostelua, mutta olin henkisesti valmistautunut EH.seen. Sitten kun sieltä nousikin punainen lappu, olin aivan hukasssa. En olettanut Rudin saavan erinomaista! Lähdin iloisena, mutta hämmentyneenä kehästä: me ollaan menossa kilpailuluokkaan!
Kilpailuluokassa Rudi oli yhä energinen, mutta esiintyi etenkin liikkeen osalta hyvin. Lopulta sijoituimme kolmanneksi! Jos tämä ei ollut tarpeeksi iso lottovoitto, kuulin tuomarin sanovan kehäsihteerille "first three". Tajusin heti mitä tämä tarkoitti mutten voinut uskoa sitä. Vasta kun kehäsihteerin vaaleanpunainen lappu nousi kohdallamme tajusin sen: Rudi oli saanut SA:n.
Tuomari siis piti Rudista ja se näkyi arvostelussakin:

"When standing impressive individual. Correct head proportions, good reach of neck. Well laid shoulder. Would like him a little more filled in front, well muscled through out. On the move covering ground viewed in profile. Action a little loose when coming towards you. Showing promise."

Rudi 9kk

Kilpailuluokan jälkeen en voinut tehdä muuta kuin kehua koiraa: SA kun on 9kk täyttäneelle sekalinjaiselle junnulle iso saavutus! Irse olin jo tässä vaiheessa lähtemässä kehänreunalta kun minulle muistutettiin että jatketaan vielä PU-kehään. Sieltä ei tietenkään tullut sijoitusta mutta olihan sekin kokemus!

Tämä Tampereen reissu onnstui siis paremmin kuin hyvin. Rudi sai ensimmäisen SA:nsa, mikä tietysti nosti omistajan näyttelyintoa. En kuitenkaan usko meidän menevän ensi vuonna niin moniin näyttelyihin. Saatamme ehkä käväistä Viron puolella kokeilemassa onneamme, mutta muuten näyttäisi siltä, että ensi vuoden ekat näyttelyt ovat taas Tampereella kun suuntaamme ensimmäisiin Suomessa pidettäviin NORD-näyttelyihin.
Eli joulukuun Voittaja-näyttelyiden jälkeen tulee näistä hommista taukoa ja keskitymme enemmän agilityyn ja muihin lajeihin.

19.11.2017

Whippet Agility Weekend 2017

Tämäkin postaus tulee hieman myöhässä.. mutta olimme 4.-5.11. Seinäjoella. Siellä oli Whippet Agility Weekend, eli agilitywhippeteille omistettu viikonloppu!

Lähdettiin lauantaina jo seitsemän aikaan kohti Seinäjokea ja Lakeuden Koiraurheilukeskusta. Ongelmitta ei tässä vaiheessa päästy, sillä emme löytäneet häkkiä vaan se oli eri varastossa missä luulin. No, ilman häkkiä pärjättäisiin kyllä hyvin, kunhan oltaisiin ajoissa paikalla.
Matka meni yllättävän nopeasti. Se meni musiikkia kuunnellessa ja kavereille viestitellessä. Viimeiset puoli tuntia olivat ne, jotka menivät hitaiten. Aloin nimittäin jo puoli tuntia aikaisemmin pukemaan Rudille verkkoloimea päälle ja muutenkin valmistautumaan lähtöön. Loput 25 minuuttia menivätkin puhelimen navigaattoria tuijotellessa.

Perillä oltiin hyvissä ajoin ennen omaa vuoroamme. Ehdimme asettua paikoilleen, seurailla koulutuksia ja jutella muiden omistajien kanssa. Aika kuluikin siinä sukkelaan ja pian oli meidän vuoro mennä kentälle.
Ensimmäisenä vuorossa oli Maija Viitasen treeni. Tehtiin alkuun ihan perus eteenmenoa, joka yhdistettiin sitten putkeen. Tämä sujui meiltä ihan hyvin, vaikka itse en ihan alkuun luottanut Rudin irtoamiseen. Kouluttaja kuitenkin kannusti lähettämään Rudin esteelle kauempaa ja sehän meni lopulta hyvin! Tauon jälkeen tehtiin sitten ensimmäistä kertaa pakkovalssia. Tämä sujui heti alkuun tosi hyvin: kerrankin tajusin myös itse heti mitä piti tehdä!

Ruokatauon jälkeen meillä olisi ollut Elina Rönholmin treeni, mutta hän oli valitettavasti kipeänä. Tämä tietysti harmitti, sillä opiskeltuani OneMind Dogsin etuäteismateriaalia, odotin innolla tätä koulutusta. Sijaisena oli Marja-Liisa Mäenpää. Koska varakouluttaja ei ollut valmistellut pennuille mitään, saimme itse valita mitä teimme.
Olin ensimmäisenä enkä kovinkaan hyvin valmistautunut, joten teimme vain perus putkeen- ja eteenmenoja jotka sujuivat suhteellisen hyvin. Tauon jälkeen kokeiltiin uutena esteenä pituutta ja tämäkin sujui hyvin!
Treenistä jäi vähän pettynyt fiilis, sillä paljoa ohjeistusta ei saatu. Piti vain itse valita joku pätkä ja ohjaus siihen ja suorittaa ilman ohjeistusta. Tässä vaihessa oleville pennuille ja ohjaajille se ei kyllä ole paras vaihtoehto.

Eka päivä jäi siis vähän huonoihin fiiliksiin, vaikka päivän eka treeni oli ollut loistava. Odotin siis innolla seuraavan aamun Maijan treeniä!
Tällä kertaa tehtiin takaakierrosta valssiin -ohjausta, johon lisättiin vielä pari putkea. Tämä sujui suhteellisen hyvin, vaikka aluksi itsellä oli vaikeuksia ehtiä valssiin etten olisi koiran tiellä.
Putkeen menot menivät myös hyvin! Aluksi Rudi jäi ensimmäisen putken jälkeen katselemaan minua, mutta se saatiin hyvin korjattua parilla toistolla. Lopuksi tehtiin vielä vauhdikkaampaa pätkää, jossa oli suora ja putki. Tästäkin treenistä jäi kyllä hyvä fiilis ja saatiin hyviä vinkkejä!

Koska Elina Rönholm oli parantunut, meillä oli sunnuntaina sittenkin hänen treeninsä. Tästä olin tietenkin innoissaan!
Treeni käytettiin oikeastaan kokonaan vippauksen opetteluun. Se on nimittäin yksi niistä ohjauskuvioista, joka ei tule koiralle ns. "luonnostaan".
Aloitettiin tekemällä ihan niin, että koira seurasi vierellä ja välissä houkuttelin lelupalkalla pyörähtämään vierelläni. Tämän jälkeen tehtävää tehtiin ihan siivekkeellä. Sekin sujui hyvin, vaikken itse millään meinannut muistaa jatkaa liikettä..
Lopuksi tehtiin putkeen lähetys ja siitä vippaus. Tämäkin oli Rudille helppo ymmärtää, vaikken itse jättänyt sille aina tarpeeksi tilaa.
Treenistä jäi hyvä fiilis vaikkei päästy tekemään mitään niin ihmeellistä. Opittiimpa uusi ohjaustekniikka!

Tässä vielä videokooste kaikista treeneistä




Yleisesti viikonlopusta jäi tosi hyvä fiilis! Oli kiva tutustua muihinkin harrastajiin ja päästä tuntemattomienkin kouluttajien silmän alle.
Varmasti mennään myös ensi vuonna :)

Tilda & Rudi ♥

27.10.2017

Itsenäistä agilitya 27.10.

Tänään suunnattiinkin taksvärkkipäivän kunniaksi nokka kohti Konalaa! Lähdettiin nimittäin Koirakoulu Kompassiin, jonne olin varannut agilitykentän treeniä varten tunniksi. Vähän oli arvluttanut mennä, sillä sisällä koirakoulussa on kuulemma ihan järkyttävän kuuma. Odotin kuitenkin treeniä innolla siinä mielessä, että pääsisin nyt treenailemaan itsenäisesti juttuja, joita emme ole oikein kurssilla päässeet treenailemaan.

Suunnitelmissa minulla oli kaksi teemaa: irtoaminen ja lähdöt. Tein ihan tavallisen U:n muotoisen radan joka koostui kolmesta hypystä ja mutkaputkesta. Olin suunnitellut kolmenlaiset tehtävät: koko U-muoto molempiin suuntiin sekä loppuun ensimmäiseltä hypyltä putkelle. Alla on ehkä asiaa valaiseva ratapiirrustus. Etäisyydet eivät kuitenkaan ole mittakaavassa!

Kyseessä oli itsellenikin tuttu perusharjoitus, joka saataisiin näppärästi suoritettua itsenäisesti. Rimoja meillä ei tietenkään ollut vaan käytössä oli bumperit.
Aloitin tekemällä valkoisten numeroiden rataa ensin. Aloitin tekemällä estevälin 1-2, sitten 2-3 heittäen palkan 4-esteen yli. Tämä toimi ihan superhyvin eikä Rudilla ollut mitään ongelmaa!
Vaikka agility sujui hyvin, ei minulla eikä Rudilla ollut niinkään mukavaa. Sisätilat olivat nimittäin järkyttävän kuumat ja meidän piti pitää todella usein taukoja. Lähdimme myös muutaman kerran koko rakennuksesta ulos vain jäähdyttelemään. Vaikka se tietenkin vei paljon treeniaikaa, halusin treenata tyytyväisen enkä läkähtyvän koiran kanssa.
Ja tyytyväinen Rudihan oli! Koko ajan oli valmiina tekemään vaikka olikin pikkaisen kuuma. Turhautumisia ei tullut ja treenit muutenkin sujuivat tosi hyvin.

Seuraavaksi teimme harmaiden numeroiden tehtävää. Tässä tarkoituksena olisi saada hyvä eteenmeno putkesta. Aloitin tekemällä esteet 3-4 etupalkalla. Tämä sujui hyvin ja otettiin vaan koko rata etupalkalla. Rudi teki ihan superhyvin eikä sitä haitannut yhtään välillemme kertynyt etäisyys (irtoamisessa meillä on ollut jonkin verran haastetta). Lopulta otin pienen riskin enkä laittanutkaan etupalkkaa. Uskoin, että Rudi kyllä menisi hyvin eteen, mutta se olisi eri asia missä katse on! En nimittäin halua sen katsovan minua silloin kun pitöisi menä eteen. Se kuluttaa koiraa hirveästi jos se nostaa katseen ylös hypyn aikana ja selkä kaartuu hypyn aikana. Tätä siis jännitin vähän. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut! Rudi piti katseen edessä vaikka lelu lensi minulta. Super pentu!
Tein myös pari kertaa ohjauksia poispäin putkelta tai muuten poikkeavasti siitä mitä oltiin tehty. Tarkoituksena on juuri saada kuunteleva aksawhippet joka ei vain tee itse kun tietää miten homma menee ;)

Puolessa välissä treeniä oli niin kuuma, että oli pakko käydä pitempään ulkona. Sisälle tullessa ajattelin, ettei enää kannata juoksuttaa koiraa eettei se ihan läkähdy. Tehtiin sitten loppuun ihan vaan putkipelejä ja selviteltiin kuinka hyvin korvat olikaan kuulolla :)
Rudi kuunteli kuumuudesta huolimatta superhyvin! Tuli käteen kiinni tai meni putkeen täsmälleen kuin käskin, vaikka annoinkin haastetta. Ainoa ongelma on tullut siinä että ollaan treenattu lähtöjä jopa liikaa: Rudi ei välttämättä lähde suullisesta käskystä vaan kuin odottaisi käsiliikkeen vahvistusta että saako lähteä. Siitä kuitenkin vaan pitää työstää pois.


Tässä vielä videota treeneistä.

Yleisesti ottaen Rudi oli super, vaikken ollut niin vaikuttunut itse paikasta. Mutta tästä on hyvää jatkaa eteenpäin!