6.3.2018

Iso mörkö olikin todellinen

Luustokuvat. Se stressaavin asia (ainakin minulle) Rudin vuoden täyttämisessä. Iso mörkö vaatekaapissa. Minkäänlaisia oireita Rudilla ei ole ollut eikä mitään, mistä olla huolissaan. Mutta silti olin. Kaikista muista olin aika lailla varma, mutta selkä ja sydän olivat sellaisia joita jännitin, sillä nehän vaikuttaisivat käyttöön voimakkaimmin. Olin kuitenkin suhteellisen varma, että niiltäkin osaa puhdas tulos tulee.

Kun kuvat oli otettu ja nappasin niistä kuvat, lähetin eteenpäin muutamalle henkilölle arvioitavaksi ennen kuin Kennelliitosta ehti virallista arviota tulla. Monilta tuli kommenttia, että kyseessä on LTV0 tai LTV1 eli periaatteessa terve selkä tai pikkuvikainen, joka ei tule vaikuttamaan koiran elämään. Yksi henkilö sanoi, että kyseessä olisi LTV4 mistä vähän huolestuin, mutta ajattelin että saattaahan tuo yksittäinen henkilö olla väärässäkin. Ei Rudilla vain voi olla LTV4.

Sitten tuli lausuntojen päivä. Ensin ilmaantuivat lonkkien ja kyynärien lausunnot, joista tuli ne mitä odotettiinkin (A/A ja 0/0). Eipä aikaakaan kun Omakoiraan ilmaantuikin näkymä että lausunto on annettu ja tulisi vain maksaa lausuntomaksu että sen saa näkyviin. Tyytyväisenä makselin kunnes naamalle lävähti numero: 4. Siis mikä 4? Katsoin mitä tuon numeron edellä luki. Välimutoinen lanne-ristinikama. Se 4 tarkoitti, että se selkä ei ole puhdas. Pahimmillaan kaukana siitä.

loistavan tulosrivin katkaisee selän tulos. kuvasta puuttuu vielä puhdas silmätarkastuksen tulos.

Mitä LTV4 tarkoittaa?
LTV4 tarkoittaa, että koiralla on 6 tai 8 lannenikamaa normaalin seitsemän (7) sijaan. Ei, se ei tarkoita, että koiralta puuttuu yksi nikama kokonaan vaan se on muuntunut joksikin toiseksi. Tässä tapauksessa yksi lannenikama on muuntunut ristinikamaksi eli normaalin määrän (13 + 7) sijaan Rudilla on 14 ristinikamaa ja 6 lannenikamaa.

Miten LTV4 tulee vaikuttamaan Rudin elämään?
Rudin näkökulmasta tuolla lausunnolla ei ole mitään merkitystä. Jatkamme harrastamista samaan malliin niin kauan kun koira pysyy oireettomana. Huolehdin vain, että teemme kunnon lämmittelyt ja jäähdyttelyt sekä käymme säännöllisesti fysioterapeutilla hoitamassa jumeja, sillä Rudi tulee luultavasti jumiutumaan helpommin.
Käymme myös uudestaan 5 ikävuoden tienoilla tarkastamassa selän spondyloosin varalta, sillä sitä muodostuu LTV4-koirille helpommin ja se taas voi hyvinkin vaikuttaa koiran elämään.
Ajatuksena on myös kastroida Rudi kesällä. Nyt kun Rudilla ei ole minkäänlaista jalostuksellista arvoa, ei sillä ole myöskään "sukukalleuksilleen" käyttöä. Käymme keväällä 15kk iässä vain hakemassa näyttelytuloksen mitä vaaditaan esimerkiksi agilityssa valioitumiseen jos siihen sattumalta päädytään. Sen enempää en koe tärkeäksi Rudin kanssa näyttelyissä käydä.


Eli meillä meni pakka aika lailla sekaisin. Sen pitäisi pysyä kasassa eikä minkään pitäisi paljoa muuttua, ainakaan koiralle, mutta minulle tämä merkitsee paljon. Innostus harrastamiseen lopahti kyllä tuon tiedon myötä, ainakin osittain. Tulevan viikonlopun kasvattajan peruskurssi ei tunnu kovinkaan ihmeelliseltä enää. Mutta täsät noustaan ja jatketaan. Toivotaan vain, että huonon onnen saldo on näiltä osin täytetty.

toivottavasti Rudi pysyy yhtä terveenä ja elämäniloisena miltä se on tähän saakka vaikuttanut




2.3.2018

Tarjoaminen: ainoa oikea vaihtoehto?

Tänään agilitytunnilla tuli eteen mielenkiintoinen ilmiö jonka luulin kuolleen ajan mukana: kouluttajan niin vahva mielipide johonkin asiaan, ettei mikään muu ole vaihtoehto.
Olemme hiljattain alkaneet ottamaan lämpimällä hallilla joka toinen viikko treenivuoroja ihan vain että saataisiin treenailtua esim. uusia esteitä yms. kun taas viikkotreeneissä keskitytään enemmän radanomaisiin suorituksiin ja eri ohjausten treenailuun. Emme ole kuitenkaan ole paljoa ylimääräisiin treeneihin päästy tuolla kouluttajalla kun on ollut lomaa sun muuta. Olen siis myynyt treenejä ja ostanut uusia toisilta kouluttajilta. Tänään oli vasta toinen kerta "vakkari"kouluttajalla.

Koska tällä viikolla oli ollut pakkasta niin paljon ettei Rudi parina päivänä päässyt oikein pissalenkkiä pidemmälle, ajattelin ottaa kevyemmän treenikerran. Mielessä oli putkivihjeen vahvistamista ja renkaan harjoittelua. Rengasta ollaan Rudin kanssa otettukin jonkin verran niin ohjatusti kuin itsenäisesti. Este menee jo yksittäisenä tai ensimmäisenä esteenä kunhan merkkaa ensimmäisillä yrityksillä mistä kohtaa pitikään mennä läpi. Tämän saman selitin kouluttajalle. Mutta siitä syntyikin ongelma.

Kun pyysin kouluttajaa näyttämään lelua alkuun toiselta puolelta että Rudi ymmärtää idean, hänen naamansa alkoi vääntymään. Tässä jo hieman epäröin: olinko sanonut jotain väärin?
Taisi olla niin. Vastaukseksi saatiin ettei tapa ollut ollenkaan hyvä. Kouluttaja alkoi kertomaan kuinka este pitäisi opettaa tarjoamalla - käyttämättä itse käsitettä kuin en tietäisi mitä tarjoaminen on. Myönnän, että olen lajissa aivan aloittelija, jonka takia kouluttajaa kuuntelinkin epäilyistäni huolimatta, mutta en ole aivan ummikko. Kommentoin, ettei Rudille olla paljoa opetettu tarjoamalla ja ennen kuin ehdin perustella mitään, sain tiukan vastauksen, että tarjoaminen on ehdottomasti oikea vaihtoehto. Kouluttaja kuitenkin rohkaisi, ettei tarjoamisella opettaminen pilaisi mitään edellisiä oppeja.

Hyväuskoisena uskoin kouluttajaa ja aloitimme uudella tavalla opettamisen. Minun piti seistä renkaan kehikon edessä ettei Rudilla olisi muuta vaihtoehtoa kuin mennä läpi. Ensimmäiset kaksi toistoa menivät suhteellisen hyvin, mutta Rudi selvästi katseli minua odottaen käskyä tai vartalovihjettä, mutta ohjeena minulle oli, että minun tulisi seistä  paikallaan ja olla vain valmiina palkkaamaan. Näin tehtiin ja vaikeustasoa lisättiin vaikka Rudi ei vieläkään asiaa käsittänyt, sillä se ei saanut mitään vihjettä että rengas pitäisi suorittaa. Yritin katseella ja rintakehällä ohjata Rudia renkaalle, mutta se oli vaikeaa aivan renkaan vierestä. Lopulta lisättiin etäisyyttä eikä Rudi edes suostunut ottamaan rengasta koska se ei ymmärtänyt mitä renkaalla kuuluisi tehdä. Eli rengasopit olivat nollaantuneet.
Tässä vaiheessa myös aika alkoi loppua, joten kouluttaja sanoi että jätettäisiin asia tähän. Tehtiin vielä lopuksi helppo putkipätkä millä oltiin aloitettu, että koiralle jäisi treeneistä onnistumisen tunne. Koiralle saattoi tällainen tunne jäädäkin, mutta minulle ei.



Koko matkan takaisin pohdin vain, kuinka tyhmä olin. Miksi en kieltäytynyt harjoituksesta? Olisin hyvin voinut sanoa, etten koe järkeväksi sekoittaa Rudin päätä aivan toisenlaisella harjoituksella mitä se on tehnyt. Olisimme hyvinkin voineet tehdä toista harjoitusta. Uskoin kuitenkin auktoriteettia ja teimme suurta takapakkia tuolla esteellä.
Rudi ei ole koskaan opetellut agilityssa tarjoamalla. Aivan alussa kävimme kerran itsenäisesti leikkimässä agilitykentällä ja palkkasin jos se sattumalta meni siivekkeiden välistä. Aloitettuamme vakiotreeneissämme juttelin kuitenkin kouluttajan kanssa asiasta ja hän perusteli, miksei tarjoaminen olisi välttämättä paras vaihtoehto. Asia kuulosti perusteltuna minullekin järkevältä ja päätimme olla opettamatta sillä tavalla. Oli kuitenkin mahdollisuus opettaa tarjoamalla jos olisin niin toivonut.

Rudille tarjoaminen ei sovi monesta syystä. Suurimpana syynä on se, etten loppupeleissä haluaisi sen tarjoavan esteitä miten sattuu. Rudin laukka on kuitenkin todella pitkä ja sen puolesta ylimääräisiä esteitä saattaa sattua matkalle useamminkin. Jos kuitenkin opettaa, että on paljon hauskempaa kuunnella ja tulla ohjauksiin, säästytään niiltä ylimääräisiltä esteiltä (=kisaradoille hylkäyksiltä). Se tekee myös agilitysta paljon turvallisempaa kun koira pysyy kuulolla eikä lähde itse suorittelemaan esteitä. Tämän takia tarjoaminen ei sovi meille.

Painosanana meille, sillä monillehan tuo tapa sopii oikein mainiosti. Tämä riippuu kuitenkin ohjaajasta, koirasta ja heidän synergiastaan sekä tavoitteistaan. Kyseessä on sama asia kuin koulussakin: toiset oppivat kuuntelemalla parhaiten kun toiset taas oppivat helpoiten tekemällä.
En siis ole millään lailla tarjoamisella opettamista vastaan - aioinhan alun perin itsekin opettaa Rudille esteitä tarjoamalla - mutta kehotan miettimään vaihtoehdot läpi. Hyvä kouluttaja kyllä suosittelee perustellusti antaen kuitenkin mahdollisuuden omiin vaihtoehtoihin. Loppupeleissä koiran tuntee parhaiten sen omistaja/ohjaaja. Jos tietyllä tavalla opettaminen epäilyttää, tulisi asia ottaa esille eikä vain sokeasti uskoa että "kyllä se kouluttaja tietää". Tietäähän se kouluttaja paljon, mutteu välttämättä teitä ja mikä teille tässä tilanteessa sopii.

Oletteko te kokeneet vastaavaa treeneissä?

21.2.2018

Uudelleen heräilyä

Blogi on ollut vuodenvaihteesta eteenpäin aika lailla horroksessa. En ole edes vilkaissut siihen, osittain jopa unohtanut sen. Ajattelin nyt kuitenkin herättää sitä taas eloon kertomalla kuulumisia.

Vuosi on alkanut suhteellisen hyvin: ollaan otettu rennosti, mutta myös päästy etenemään treeneissä hyvään malliin. Olen lisäillyt meidän Instagram-tilille (@whippet_boy_rudi) aktiivisesti videoita ja kuvia niin treeneistä kuin hauskanpidostakin. Kokoan nyt tänne blogiinkin lyhyesti, mitä olemme viimeisen parin kuukauden aikana saaneet aikaan.



Agilityyn rimat ja vaikeampia pätkiä

Agilityssä me ollaan edistytty oikein hyvin. Isompaa takapakkia ei ole tullut, mutta ei ole tullut myöskään kovin suuria ahaa-elämyksiä. Pienin askelin, tai nyt voitaisiin sanoa jo hypyin, edistytään. Sellainen muutos tuli, että Rudi sai treeneihin viikko sitten ensimmäistä kertaa rimat!

Ollaan edetty sen verran rauhassa ja nuoren koiran kasvua seuraillen ettei olla edes ajateltu rimojen laittamista. Joissain yksittäisissä treeneissä meillä on ollut max. 15cm rimat, mutta nämäkin olivat siis aivan yksittäisiä kertoja. Helmikuun alussa aloin kuitenkin miettimään, että Rudi täyttäisi kohta vuoden, jolloin olisi hyvä aika alkaa hiljalleen lisäämään niitä rimojakin. Eihän me ehditä kauaa rimoja pitämään ennen kuin on Rudin virallisten terveystarkastusten aika.

Virallinen terveystarkastus

Rudin syntymäpäivän myötä sille tulee eteen 1-vuotiaan koiran perusasioita, joita tulee käydä läpi: näihin kuuluu myös viralliset terveystarkastukset. Vaikka Rudilla ei ole mitään ongelmaa, jonka syytä lähdettäisiin luustokuvista selvittämään, haluan kuvata siltä aika lailla kaiken. Meille on varattu joukkotarkasusaika eläinlääkäriasema Mevetiin 28.2., jossa tutkitaan silmät, polvet, sydän, kyynärät, lonkat ja selkä. Kyllä, tutkitaan kaikki. Silmät ja sydän ovat ne yleisimmät, mitkä whippetiltä tutkitaan, vaikkei rotu PEVISAan kuulu. Ne ovat siis sitä varten. Agilityä varten haluan taas kuvauttaa selän, sillä se on yleensä ainoa mahdollinen este whippetin agility"uralle" näin terveydellisesti. Lonkat ja kyynärät ovat yleensä whippeteillä priimaa tai ainakin lähellä sitä, mutta haluan tutkia nekin. Se on aina rodulle parempi, mitä enemmän sen yksilöitä tutkitaan.

Rudille on myös tiedossa virallinen vinttikoirien mittaus 25.2. mikä on taaskin rodun kannalta tärkeää että pysytään kartalla yksilöiden mitoista. Se on myös myöhempää rata- ja maastokilpailuiden kilpailukirjoja varten.

Tokohömppäilyä

Tämä ei ole niinkään tärkeä aihe kuin edelliset, mutta mainitaan sekin silti. Meillä on Rudin kanssa "sivulajina" TOKO, jonka juttuja harjoitellaan silloin kun ehditään ja jaksetaan. Yleensä se menee niin että kun Rudille tulee energiapiikki ja se kanniskelee leluja minun luokseni (kuten juuri nyt tätä kirjoittaessa), pyydän sitä rauhittumaan ja hetken rauhoittumisen jälkeen otan vaikka noutokapulan ja treenataan kapulan pitoa.

Me ollaan kuitenkin hiljalleen alettu treenailemaan myös muita liikkeitä: kun on kerrankin kestävä jää aivan lähistöllä, otan sinne esimerkiksi merkkitötterön tai ruutuvermeet mukaan ja treenaillaan niitä juttuja siellä. Paljoa enempää me ei voida näin kylmillä pakkaskeleillä treenata, mutta parempi kuin ei mitään.

Rudi on kyllä todella innostunut joistain TOKOn liikkeistä, kuten merkin kierrosta. Jotkut liikkeet, kuten seuruu, ovat olleet minulle lajista tietämättömänä olleet váikeita treenata, mutta onneksi meillä on harrastavia ystäviä jotka auttavat pulmien kanssa! Millekkään kouluttajalle tai kurssille me ei näiden asioiden kanssa mennä, kun tämä harrastus on meille enemmän aktivointia.



Rudin kanssa ollaan edistytty siis oikein hyvin joka osuudella ja nyt 1-vuotiaasta kakarasta on alkanut kuoriutua oikein varteenotettava whippetinalku. Vielä Rudi ei hurmaa tuomareita (eikä välttämättä ikinä tulekaan), mutta omaan silmään se on oikein komea! :)

22.12.2017

Vuosi on vaihtumassa

Vuotta on enää yhdeksän päivää jäljellä. Joten, kuten kukaan geneerinen bloggaaja, kertaan tässä postauksessa menneen ja tulevan vuoden tavoitteet.

Vuosi 2017


Tälle vuodelle minulla ei ollut mitään tavoitteita ennen Rudia. Alun peri nhän tarkoituksena oli odottaa, ennen kuin otan pennun (jolloin se tulisi minulle näin joulukuun aikana). Selaillessani kuitenkin Facebookin palstoja, vastaan tuli kuva vastasyntyneistä whippetin pennuista ja tietysti se nosti mielenkiintoni! Vilkaisin ihan vain nähdäkseni, minkälaisista vanhemmista pentue oli, sillä enn halunnut jättää tilaisuutta välistä, jos se olisikin "se oikea" - ja niinhän se oli!
Eli maaliskuusta 2017 lähdin miettimään tavoitteita pentuni kanssa ja niitä sitten vain putkahti mieleen vuoden kuluessa:

1. Sosiaalistaminen DONE
Tämä oli minulle ensimmäinen, melkeinpä tärkein tavoite, johon halusin käyttää aikaa. Ja sitä teinkin. Käytiin eri tapahtumissa, kauppakeskuksessa, agilitykentällä ja -hallilla, tutustuttiin eri tilanteisiin, ääniin ja pintoihin.. muta lopulta tutustuttiin eniten toisiin koiriin. Sen takia Rudi rakastaakin jokaista koiraa jonka kohtaa ja kaikkien kanssa tullaan hyvin toimeen. Ihmisiinkin Rudi tottui hyvin vaikkei ikinä oppinut ihmisiä rakastamaan. R pitää kitenkin ihmisten katselemisesta ja antaa kenen tahansa silittää ja käsitellä, mihin olen tyytyväinen.

2. Kokeilla halua vieheelle HALF DONE
Kun puoliksi ratalinjaisen vinttikoiran omistan, on rataharrastus tietysti vahvana mielessä, vaikken ole sille vieläkään syttynyt. Tutustutin Rudia kesällä kuitenkin paljon riepuun, jonka perässä se juoksi mielellään. Kerran käytiin myös kokeilemassa käsiviehettä. Tätä Rudi vähän ihmetteli alkuun, mutta kiinnostus oli vahva ja kolmesta yrityksestä viimeisellä se ei enää harkinnut, vaan ryntäsi suoraan vieheen perään! Tätä tuli siis tehtyä, muttei niin paljon, mitä olin toivonut.

3. Aloittaa luomaan agilityn pohjia DONE
Tätä odotin tältä vuodelta oikeastaan eniten. Agility on se laji, joka minua on aina kiinnostanut paljon ja jota olen halunnut whippettini kanssa puuhata. Rudin kanssa me ollaan tänä vuonna saatu siltä ohen paljon aikaan: putkille on syntynyt tosi kiva imu, irtoamiset ovat parempia mitä toivoin ja erityisenä asiana on e, että Rudi todella kuuntelee ohjaustani! Ei ole tullut tilanteita, joissa Rudi "ryöstää" esteelle tarjotakseen sitä, vaan tietää, että on hauskaa mennä sinne minne minä ohjaan ja siitä saa palkkaa.

4. Käydä virallisissa näyttelyissä DONE
Itse olen kiinnostunut whippetistä rotuna erittäin paljon. Olen rakastanut sitä lapsesta saakka (kuten muutakin 10-ryhmää) joten rotumääritelmän selaaminen kuuluu tietysti asiaan. Olen kuitenin sitä tyyppiä, että opin harvoin vain lukemalla. Tämän takia halusin pyörähtää muutamissa näyttelyissä tutustumassa rodun tilanteeseen ja tasoon maassamme sekä siihen, palkitaanko aina vain niitä näyttävimpiä koiria, mikä tuntuu olevan ennakkoluulona. Yllätyin positiivisesti, kuinka jokaisessa näyttelyissä näkyi tuomarin oma silmä! Vaikka selvästi laadukkaat koirat erottuivat, myös erilaiset mutta rakenteeltaan korrektit koirat (kuten uskon Rudin olevan) pistivät joidenkin tuomarien silmään positiivisesti. Rudin virallisten näyttelyiden huipennus oli erityisesti SA, jonka se nappasi Tampereen kansainvälisestä koiranäyttelystä.

syyskuu, Rudin eka sijoitus (epävirallisessa) näyttelyssä!


5. Tutustua harrastajiin
Viimeinen, muttei vähäisin päätavoite vuodelle 2017 oli tutustua koiraharrastajiin. Oli kyse niin whippetin kuin minkään muun rodun edustajan omistajasta, halusin tutustua uusiin ihmisiin ja samalla tietysti oppia heidän näkökulmiaan harrastuksen kulmakiviin ja kysymyksiin. Tätä myös sain tehtyä. Pääsin tutustumaan niin moneen ihanaan ihmiseen tämän vuoden aikana! ♥ Se on ollut ehdottomasti yksi vuoden tärkeimmistä asioista minulle.

Vuosi 2017 sujui siis tavoitteiden suorittamisen osalta oikein loistavasti! En päässyt viemään Rudia vieheelle niin paljon kuin olisin itse toivonut, mutta muuten tämä vuosi on ollut oikein loistava. Ensi vuodelle minulla onkin paljon niin enemmän kui vähemmänkin tärkeitä tavoitteita. Joitain avaan hieman enemmän, mutta suurimpaa osaa en koe tarvittavaksi avata.

Vuosi 2018


- viralliset luustokuvaukset (lonkat+kyynärät+selkä) ja muut tutkimukset (polvet+sydän+silmät)
- virallinen mittaus (SVKL noin vuoden iässä, SAGI noin 18kk iässä)

- agilityssa eteenpäin
Tässä meillä on paljon tavoitteita. Tärkeimpänä meillä on saada yhteistyö pysymään hyvänä ja kehittymään tasaiseen tahtiin. Alkukeväästä haen myös muutamaan agilityseuraan. Yleisesti ottaen tiedossa on paljon koulutuksia, epiksiä ja ehkä jopa virallistenkin kisojen korkkaus vuoden lopussa ellei sen suurempia kompastuskiviä tule vastaan.

- kilpailukirja radalle
Harvat lukijoistani varmaan tuntevat vinttikoirakilpailuiden maailmaa, joten tätä pitänee avata. Jos haluaa kilpailla rata- tai maastokisoissa, tarvitsee sinne kilpailukirjan. Tämän saaminen vaatii soolokoejuoksun sekä kaksi hyväksyttyä ryhmäkoejuoksua (sekä virallisen SVKL mittatuloksen). Näillä varmistetaan, että koira on viehevarma ja on turvallista päästää se kisaamaan virallisesti.
Tälle vuodelle meillä on siis tavoitteena saada Rudista vahva juoksija, joka voisi mahdollisesti kilpaillakin tulevilla kausilla.

- TOKO ALO-luokan korkkaus
Meidän sivuharrastuksellekin pitää antaa luonnollisesti aikaa! Tarkoituksena olisi päästä vuoden lopussa kokeilemaan kisaamista joko möllikisoissa tai sitten ihan virallisissa. Tämä on vähän epävarma siinä mielessä että kuinka paljon aikaa meillä on treenaamiselle.

- suuntana ulkomaat!
Lähdetään ulkomaille! Olipa se reissu Viroon, Saksaan, Italiaan... Kuitenkin haluaisin käydä viemässä Rudin kansainvälisille vesille. Haluaisin mielelläni tutustua toisen maan koirakulttuuriin ja päästä kokemaan uusia tuulia Rudin kanssa.


Siinä olikin jo paljon tavoitteita niin edelliseltä vuodelta kuin mitä olen varannut tulevalle. Tavoitteita saattaa kuitenkin tulla enemmän miten vuosi etenee, mutta näitä katsellen mennään ensi vuoteen!
Samalla toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!